Kiintymyssuhteet kaiken taustalla
Meidän lajinkehitykseen ihmisenä on kuulunut olennaisesti kiintymys toisiin ihmisiin ja laumaan. Meitä ei olisi olemassakaan ilman kiintymystä ja kiintymyshahmojemme huolenpitoa. Se, kuinka meihin on kiinnytty ja kuinka kiinnymme toisiin ihmisiin, vaikuttaa aivan olennaisesti sellaisiin elämän perusasioihin kuten turvan ja arvokkuuden kokemukseen ja ihan tapaamme uskaltaa olla olemassa ja osallistua.
Kiintymyssuhteista puhutaan usein nelikenttäjaon kautta: turvallisesti kiintyneet sekä turvattomasti kiintyneet (ristiriitainen, välttelevä ja jäsentymätön kiintymys). Nykypsykologia suhtautuu tähän jakoon kuitenkin vivahteikkaammin. Jokaisella voi olla piirteitä eri kiintymysmalleista ja eri verran ikäänkuin liukumalla. Eri ihmissuhteet ja tilanteet voi aktivoida meissä erilaisia strategioita eri kiintymysmalleista. Kiintymysmalli ei ole leima otsaan koko loppuelämäksi, vaan tapaansa olla kiintymyssuhteessa voi pyrkiä muuttamaan. Oman kiintymyssuhdekäyttäytymisen tiedostaminen onkin avain muutokseen kohti turvallisempia ja rakkaudellisia ihmissuhteita.
Tunteiden tarttumisesta ja yhteissäätelystä
Jokaisella meistä on varmasti kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia kanssaihmisillä on meidän olotilaan. Tunteet tarttuvat kun jaamme yhteisiä hetkiä läheistemme tai työkaveriemme kanssa. Pitkällä aikavälillä myös mielialat saavat vaikutuksia toisilta ihmisiltä. Emme elä tyhjiössä, vaikka joinain hetkinä niin ehkä toivoisimmekin… Toiset ovat herkemmin virittyneitä ilmapuntareita siinä missä toiset pysyvät vakaammin omassa tunne- ja vireystilassaan jopa siihen asti, että se vaikeuttaa kommunikaatiota ja yhteydellistä olemista.
Yhteissäätelyllä tarkoitetaan sitä, että hermostot vaikuttavat toisiinsa erilaisia väyliä pitkin, enimmäkseen tiedostamattamme. Kehonkieli, ilmeet ja eleet, äänensävyt viestivät toisen ihmisen vireystilasta. Etsimme tiedostamattomasti synkroniaa, eli samaa rytmiä ja ”aallonpituutta” ihmissuhdetilanteissa. Joskus tämä voi johtaa siihen, että löytää itsensä ihmettelemästä että mikä tunne tuli minusta ja mitä imaisin toiselta. Raja itsen ja toisen välillä voi välillä olla kuin veteen piirretty viiva ja se hankaloittaa meidän aikuisia ihmissuhteita.
Tiede ei tunne vielä kovinkaan tarkasti tunteiden tarttumisen ilmiötä. 90-luvulla suosituksi tuli peilisoluteoria, joka pätee edelleen selittäen osan tunteiden tarttumisesta. Myöhemmissä teorioissa turvan ja uhkan kokemukset on nostettu keskiöön siinäkin, kuinka alttiita olemme tiedostamattomia vaikutteita muiden ihmisten emootioista. Kun koemme turvaa, ihmissuhteissamme mahdollistuvat ns. korkeammat sosiaaliset toiminnot kuten leikki, nauru, rakkaus ja valmius seksiin. Kun voimavaroja ei mene uhkan säätelyyn erilaisin keinoin, voimme olla myös ajatelussamme luovia ja keskittyminen ja kommunikaatiokyky paranee.
Turva mahdollistaa myös selkeät rajat itsen ja toisen välillä ja pystymme paremmin pysymään omalla tontillamme myös tunteiden kanssa ja erottelukyky on parempi omien versus toisen tunteiden välillä. Voimme olla empaattisia ja auttaa toisen sieltä vaikeiden tunteiden kaivosta ylös putoamatta itse kaivoon yrittäessämme pelastaa häntä.
Turva- vai uhkatutka aktiivisena?
Polyvagaaliteorian osana neuroseption käsite kuvaa sitä, kuinka skannaamme jatkuvasti ympäristöstämme mahdollista uhkaa ja turvaa. Tämä on automaattinen ja tiedostamaton toiminto, joka aktivoituu kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Onko mahdollista laskea haarniskat ja olla turvallisesti yhteydessä? Vai täytyykö ottaa nyrkit esiin tai jalat alle ja reagoida uhkaan taistelemalla tai pakenemalla, miellyttämällä tai ääritilanteessa lamautumalla? Turva/uhka -skannaus on siis yhteydessä autonomiseen hermostoon ja siten vireystilaan. Aiemmat elämänkokemukset ja traumat vaikuttavat siihen, kuinka tuo skannaus toimii. Jos taustalla on vaikeita kokemuksia, aivojemme pelkokeskus mantelitumake (yli)virittyy huomaamaan helpommin uhkaa kuin turvaa ympäristöstämme. Tällöin myös emotionaaliset rajat ovat hankalammin hahmotettavissa ja tunteet ja mielialat sekoittuvat herkemmin ihmisten välillä.
Turvan vahvistaminen kannattaa aina! Riippumatta siitä millaiset eväät olemme saaneet varhaisista suhteistamme, voimme lisätä turvaa niin itsessämme kuin ihmissuhteissamme. Vireystilan säätelyn kautta voimme pitkäjänteisesti opettaa hermostoamme uusille reiteille ja huomaamaan usein kuvitellun uhkan sijasta turvan merkkejä ympäristöstämme.
Kuinka lisätä turvaa omissa ihmissuhteissa?
Paljon on tehtävissä omalla sisäisellä työllä, kun motivaatio on asettua elämässä itsen puolelle. Jos tunnistat olevasi enemmän ilmapuntari kuin kivikasvo ja kanssaihmiset vaikuttavat sinuun paljon, sisäistä turvan kokemusta voi hankalissa ihmissuhdetilanteissa vahvistaa vaikka viime kirjeessä olevalla suoja-harjoituksella, muistatko vielä sen?
Mutta koska on kyseessä ihmissuhteet ja vaikutus menee kahden tai useamman ihmisen välillä molempiin suuntiin, on välttämätöntä tarkastella millaisia ihmisiä ja sosiaalisia ympäristöjä elämäämme kuuluu. Uhka ja turvattomuus elää tilanteissa, joissa esiintyy konflikteja ja aggressiota, aliarviointia ja arvostelua. Eristäminen, ulkopuolelle sulkeminen ja hylätyksi tuleminen tai manipulointi jättävät väistämättä jälkensä siihen, miten asetumme jatkossakin sosiaalisiin tilanteisiin. Turva taas elää tilanteissa, joissa koemme sosiaalista hyväksyntää, ymmärretyksi, nähdyksi ja kuulluksi tulemista ja saamme validaatiota eli tunnustusta kokemuksillemme.
Yhteenkuuluvuus, aitous ja vakaus lisäävät turvallisuutta sosiaalisessa ympäristössä ja ovat aivan todellisia tarpeitamme. Jos tarkastelet omaa sosiaalista kenttääsi, huomaatko ihmisiä, ryhmiä tai yhteisöjä, joissa koet selkeää tai hienovaraistakin uhkaa? Huomaatko kaipuuta löytää ympärillesi enemmän turvaa vahvistavia ihmisiä?
Pieni katsaus rajoihin
Rajat on siitä mielenkiintoinen juttu, että paradoksaalisesti tarvitsemme rajoja, jotta voimme kokea aitoa kahden, tai useamman ihmisen välistä yhteyttä.
Perusopin rajojen asettamiselle saamme lapsuudessa hoivaajiltamme. Lapsuuden turvallinen kiintymys ja murrosiässä tapahtuva itsenäistyminen hoivaajista luo perustan rajojen terveelle vetämiselle myös myöhemmin elämässä. Jos (ja yleensä kun) tämä ei mene aivan oppikirjan mukaan, saamme aikuisina opetella itsenäisyyttä ja aikuisuutta monesti kivisen polun kautta. Meillä on sisäänrakennettuna kaipuu yhteyteen ja turvattomuuden tilasta yritämme aikuisenakin vielä täyttää tätä kaipuuta etsimällä yhteyttä itsemme ulkopuolisesta, yleensä parisuhteesta. Tällainen symbioottisen yhteyden tavoittelu on varhainen fantasia, josta joudumme aikuistuessa luopumaan, tapahtuipa se murrosiässä tai vasta neli- tai kuusikymppisenä. Kun saamme vahvistettua sisäistä turvaa itse ja terveet rajat omaavilla ihmissuhteilla, on mahdollista kokea yhteyttä ja ykseyttäkin aikuisella ja kypsällä tavalla.
Rajojen asettaminen on välttämätön ihmissuhdetaito, jota voi tietoisesti opetella. Rajat voi vetää ystävällisesti ja tyylikkäästi, mutta on opeteltava sietämään vaikeita tunteita, kuten syyllisyyttä, jota väistämättä tiukempi rajanveto tulee aiheuttamaan, jos taustalla vaikuttaa vaikkapa (uupuneilla hyvin yleinen) uhrautuvuuden tunnelukko.
Rajat voi lipsua töissä kun taas kotona onnistutaan pysymään paremmin omien tarpeiden puolella, tai toisinpäin. Tunnistatko sinä sen osa-alueen tai ihmisen elämässäsi, jossa rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen lipsuu? Tunnistatko miltä kehossasi tuntuu, jos fyysinen, ajankäytöllinen tai emotionaalinen raja suhteessa toiseen ihmiseen tai ryhmään ylittyy? Kuinka tarpeet liittyy rajoihin ja niiden asettamiseen?
Rajojen asettaminen ei ole itsekästä. Päin vastoin rajansa tunteva ja osoittava ihminen on selkeä ja hänen kanssaan on helpompi olla kun ei tarvitse arvailla.
Kun opettelemme paremmiksi vireystilan säätelyssä ja rajojen asettamisessa, vaikutukset eivät tule vain omaan elämään vaan läheiset kyllä huomaavat muutoksen helpottuneena yhdessäolemisena.
Turvan vahvistaminen kannattaa aina, sekä omalla sisäisellä työskentelyllä että turvallisten ihmisten läheisyyteen hakeutumalla. Turva ruokkii lisää turvaa.
Sinikka Tiainen, ostepaatti ja vireysvalmentaja
Sinua voisi kiinnostaa myös aiempi artikkelini kiintymyssuhdemalleista liittyen vireystilansäätelyyn.