Vauva nukkuu aina pää samaan suuntaan kiertyneenä ja sylissäkin ollessa katselee mieluummin tähän samaiseen suuntaan. Takaraivo on litteä toispuoleisesti ja pää saattaa näyttää muutenkin vinolta eri kulmista tarkastellessa. Mistä on kyse, tarvitseeko huolestua ja mitä sille oikein kannattaa tehdä?

Vastasyntyneen vauvan pään luut ja niiden luutuminen toisiinsa ovat vasta kehittymässä. Kudokset ovat pehmeät ja muovautuvat aika herkästi ulkoisten voimien, pääasiassa painovoiman vaikutuksesta. Vastasyntynyt nukkuu luonnollisesti paljon ja päähän kohdistuu alustasta painetta. Jos vauvan kehossa on kireyksiä, jotka estävät tai vaikeuttavat pään vapaata kiertoa jompaan kumpaan, kohdistuu tuo paine aina samaan kohtaan päätä. Pää alkaa ajan kuluessa muovautumaan litteäksi alustaa vasten lepäävästä kohdasta. Tästä käytetään nimeä asentoperäinen vinokalloisuus. Tilan kehittyminen kestää syntymän jälkeen noin 6-8 viikkoa ja yleensä näihin aikoihin myös vanhemmat havahtuvat tilanteeseen.

Normaalia vai ei?

Vauvan pää voi muovautua useasta syystä ja on olennaista ymmärtää mistä on kyse oman vauvan kohdalla. Vauvan pää voi olla muovaantunut heti syntymästä asti, esimerkiksi kohdussa olleen pitkäaikaisen perä- tai poikkitilan tai aikaisen lantioon kiinnittymisen vuoksi. Pää voi muovautua myös synnytyksessä, etenkin jos vauva on ollut virhetarjonnassa tai on käytetty imukuppiavustusta. Nämä tilat ovat selkeästi erotettavissa asentoperäisestä vinokalloisuudesta, joka vaatii pidemmän ajan syntymän jälkeen kehittyäkseen ja jossa pää on tyypillisesti vinosuunnikkaan muotoinen. Kaikkia näitä tilanteita pidetään yleisesti ”normaaleina” ja niiden oletetaan parantuvan itsestään noin vuoden ikään mennessä. Osteopaattina olen asiasta kuitenkin hieman eri mieltä ja siitä lisää myöhemmin tässä tekstissä.

Vinokalloisuudesta on olemassa harvinaisempi (1:2000-2500), synostoottinen muoto. Tässä kallon luiden välinen sauma, yksi tai useampi, on luutunut ennenaikaisesti estäen näin pään luonnollisen kasvun. Kallo muovautuu sen mukaan, mikä tai mitkä saumat ovat luutuneet ja on siten erotettavissa asentoperäisestä vinokalloisuudesta. Synostoottinen muoto on ehdottomasti lääkärin hoitoa vaativa tilanne. Se tunnistetaan havainnoimalla ja ultraäänitutkimuksella, hoidoksi tarvitaan useimmiten leikkaus. 

Asentoperäisen vinokalloisuuden kehittyminen

Asentovinokalloisuuden syntymekanismit ovat vielä osin hämärän peitossa. Tiedetään, että sitä on alkanut esiintymään enemmän sen jälkeen, kun ohjeeksi on tullut nukuttaa vauvaa aina selin makuulla. Tämä yhdessä rangan kierron liikerajoituksen kanssa on tärkein vinokalloisuudelle altistava tekijä. Vinokalloisuus on huomattavasti yleisempää pojilla kuin tytöillä ja synnytyksessä käytetty imukuppiavustus lisää myös riskiä sen kehittymiseen. (1)

Yhdessä asentoperäisen vinokalloisuuden kanssa kulkee usein toinen, yhtä kamalalta kuulostava diagnoosi: kierokaulaisuus (torticollis). Tämä tarkoittaa päänkiertäjälihaksen toispuoleista spasmia tai pehmytkudoskasvainta, joka aiheuttaa kaularankaan kierron vastapuolelle ja sivutaivutuksen samalle puolelle häiriössä olevasta lihaksesta tutkittuna. Tällöin vauvalle on yleensä mahdotonta kiertää kasvoja yli keskilinjan. 

Muita syitä pään kierron suosimiselle toiseen suuntaan on paljon, hyvin yleisiä löydöksiä ovat kallonpohjan ja ylimpien kaulanikamien kireydet sekä joskus myös alempana kehossa olevat jumit, jotka ohjaavat rangan kiertoa toispuoleisesti. Tällöin pää kyllä kiertyy keskilinjan yli, mutta ponnahtaa herkästi takaisin suosikkipuolelle. Harvinaisempi syy pään kierron suosimiseen on hermostoperäinen. Siinä yksi varhaisrefleksesistä, asymmetrinen tooninen niskarefleksi (ATNR), on yliaktiivisena toiselle puolelle vähentäen näin pään kiertoa vastasuuntaan.

Vinokalloisuus kehittyy pikku hiljaa, alkaen ensin takaraivoluun litistymisestä. Jos liikerajoitus ei purkaudu, muovautuminen ketjuttuu ikäänkuin takaa eteen päin ja saman puolen korva siirtyy eteenpäin ja otsa voi työntyä eteenpäin. Myös kasvoissa asti saattaa huomata puolieroa. 

Miksi vinokalloisuutta kannattaa hoitaa? 

Pään muovautuminen ei automaattisesti tarkoita, että vauva olisi huonovointinen tai kärsisi itse tästä tilasta vauvavuoden aikana. Kokemukseni mukaan monet vauvat ovat varsin aurinkoisia tapauksia, litistyneestä päästä huolimatta. Sen vuoksi otan esiin muutaman tutkimuksen perustelemaan hoidon tarvetta.

Tiedetään, että vinokalloisuudella on yhteys univaikeuksiin, ruuansulatuselimistön toimintahäiriöihin sekä riskiin viivästyneessä psykomotorissa ja kognitiivisessa kehityksessä (1,2). Kallon muoto ja jännitteet voivat lisätä välikorvan tulehduksia ja vaikeuttaa kuuloa sekä myöhemmin, kasvojen kasvaessa kokoa, epäsymmetriat ja rajoitukset kallonpohjassa voivat aiheuttaa purentavikoja (5,6). Pitkään on ajateltu, että vino- ja litteäkalloisuus ovat pelkkä esteettinen haitta, joka helpottuu kun pään muoto peittyy hiusten kasvaessa. Tätä näkemystä ei oikein enää voida pitää perusteltuna. Omalla vastaanotollani vinokalloisuuden kanssa eniten näkee motorisen kehityksen viivästymistä ja toispuoleisuutta. 

Joskus vino- ja litteäkalloisuuden kanssa samanaikaisesti esiintyy runsasta tyytymättömyyttä ja itkuisuutta. Silloin voidaan ajatella, että kallon muovautuminen aiheuttaa tai pitää yllä keskushermoston fasilitaatiota eli vauva on jatkuvasti ylivireä (2). Näissä tapauksissa hoidon tarvetta ei juuri tarvitse perustella tutkimuksin vaan vanhemmat osaavat etsiytyä avun pariin muutenkin.

Vinokalloisuus ei aina parane itsestään. Kolmasosalla lapsista vinokalloisuus näkyy vielä 2-3 vuoden iässä, ilman hoitoa (3). Osteopatian tehokkuutta vinokalloisuuden hoidossa on tutkittu hieman ja tulokset ovat optimistisia osoittaen merkitsevän vähenemisen pään epäsymmetriassa hoidon myötä (4). Aiemmin hoidossa on suosittu kypärähoitoa, mutta ymmärtääkseni sen vaikutukset ovat niin vähäiset, ettei sitä enää ainakaan Euroopan maissa juuri tehdä. 

Auttaako osteopatia vauvan litteään takaraivoon?

Osteopatiassa vinokalloisuutta lähdetään hoitamaan aluksi purkamalla kehon (toispuoleiset) liikerajoitukset. Näin vauva pystyy kiertämään pään vapaasti molempiin suuntiin hereillä ja unen aikana ja kalloon kohdistuva paine ei enää pahenna ja pidä yllä muovautumista. Tärkeää on myös, että vanhemmille ohjataan ns. asentohoitoa eli annetaan ohjeita vauvan käsittelyyn, nukuttamiseen ja harjoitteisiin, joilla autetaan liikkuvuutta ja vähennetään päähän kohdistuvaa painetta. Pään alueen jännitteet kallonpohjasta, aivokalvoista ja luiden välisistä suturoista (saumoista) pyritään hoitamaan pois, jotta luun kasvu olisi esteetön.

Jo muovaantunutta kalloa ei saada yhdellä hoidolla pyöristymään. Hoidon vaikutukset tulevat näkyviin ajan myötä pään kasvaessa kokoa. Pää kasvaa hurjasti ensimmäisen elinvuoden aikana, etenkin sen ensimmäisellä puoliskolla. Sen vuoksi hoidon ennuste on sitä parempi, mitä aiemmin hoito päästään aloittamaan ja mitä vähemmän pää on ehtinyt muovautumaan. 

Itse pyrin hoitamaan aluksi tiheillä hoitoväleillä siihen saakka, kunnes pään kierto on vapaa ja pään alueen jännitteet saatu helpottamaan. Useimmiten tähän tarvitaan 1-3 hoitokertaa. Tämän jälkeen pään pyöristymistä on hyvä seurata 6-8 viikon välein muutaman kerran. Aina kun on ollut toispuoleisuutta, on hyvä olla valppaana motorisen kehityksen virstanpylväistä. Konttaaminen etenkin on tärkeä kehitysvaihe keskilinjan kehitykselle ja aivopuoliskojen yhteistoiminnalle ja sen on hyvä tulla symmetrisenä.  (Lisää toispuoleisuuden merkityksestä voit lukea edellisestä kirjoituksestani.)

Lopuksi

Osteopatiassa yksi keskeinen ajatus on, että rakenne ja toiminta ovat keskenään vuorovaikutteiset. Jos jokin muuttuu rakenteessa, kuten vinokalloisuudessa tapahtuu, vaikuttaa se kehon toimintaan aina jollain lailla, ennemmin tai myöhemmin. 

Jos puun kasvua rajoitetaan, kasvaa se kuitenkin, mutta kiertyen ohi esteen. Sama koskee kaiketi ihmisyksilöä. Vaikka puu ja ihminen on kaunis kiertyneenäkin, parhaat mahdollisuudet kukoistukseen se saa saadessaan mahdollisuuden kasvaa vapaasti. 

Huom! Tässä tekstissä puhutaan asentoperäisestä vinokalloisuudesta (deformational plagiocephaly), mutta lähes samat asiat koskevat myös litteäkalloisuutta (brachycephaly).

Litteäkalloisuudessa pään muovautuminen on symmetristä, takaraivon ollessa litteä ja leveä ja ohimot saattavat myös kasvaa leveyssuuntaan. Litteäkalloisuutta tavataan huomattavasti harvemmin kuin vinokalloisuutta. Litteäkalloisuuden hoito on samantyyppistä kuin vinokalloisuudessa. 

Lähteet:

  1. De Bock F., et al. Deformational plagiocephaly in normal infants: a systematic review of causes    and hypotheses. Archives of Desease in Childhood 102.6 (2017), 535-542
  2. Zweedijk, R. The role of brainstem sensitization in the pathophysiology of deformational plagiocephaly. Acta Scientific Paediatrics. Volume 4, issue 2 (2021)
  3. Boore-Boonekamp, M. et al. Positional Preference: Prevalence in Infants and follow-up after two years. Pediatrics (2001): 107(2), 339-43
  4. Bagagiolo, D. et al. A randomized controlled trial of osteopathic manipulative therapy to reduce cranial asymmetries in young infants with nonsynostotic plagiocephaly. Am J Perinatol (2022) Dec; 39(S 01): S52-S62
  5. Sergueef, N. Cranial Osteopathy for infants, children and adolescents – a practical handbook. Churchill Livingstone Elsevier. (2007) Page 188.
  6. Tylleman, C. Introduction in mechanobiology of the cranium. Osteopathic treatment of cranial sutures and synchondroses. Lecture in Panta Rhei. (2022)