Kiintymyssuhdemallit ovat olleet paljon esillä itsensä kehittämisestä innostuneiden ihmisten parissa. Olet ehkä tunnistanut itsellesi ominaisen joko turvallisen tai turvattoman kiintymystyylin. Paljon on puhuttu suomalaisten välttelevästä kiintymyssuhdemallista ja ristiriitaisen kiintymyksen osuudesta myrskyisiin parisuhteisiin. Ehkä olet ollut toisena osapuolena magneetin lailla toisiaan puoleensavetävässä välttelevän ja ristiriitaisen kiintymyksen omaavien parisuhteessa. Kiintymysmallit voivat olla hyvä apu itsetutkiskelussa ja auttaa matkalla kohti terveitä, kahden aikuisen ihmisen parisuhteita. Tässä kirjoitan kiintymyksestä ja ihmissuhteista uusimman tietämyksen valossa ja etenkin turvallisen itsesäätelyn ja vireystilan vakauttamisen näkökulmasta.
Kiintymyssuhteiden historia ulottuu miljoonien vuosien taakse ja ne liittyvät olennaisesti ihmisen kehitykseen. Olemme aina olleet ja olemme edelleen riippuvaisia toisistamme, halusimmepa sitä tai emme. Ihmissuhteet vaikuttavat terveydentilaamme monella mekanismilla. Läheiset suhteet muuttavat mielialoja ja voimavaroja hyvässä ja huonossa. Ihmissuhteet vaikuttavat myös fysiologiaamme, sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoon, hormonitoimintaan ja immuniteettiin. Vireystilaan ja mahdollisuuteemme palautua läheisillä suhteillamme on vahva yhteys. Näiden asioiden vuoksi on hyvä pysähtyä tutkimaan omaa kiintymyskäyttäytymistä ja tietenkin myös sitä, minkälaisten ihmisten parissa elämme elämäämme.
Tiukoista kiintymyssuhdemalleista kohti liukuvia strategioita
Nelikenttäluokitus, jossa kiintymystyylit jaetaan yhteen turvalliseen ja kolmeen turvattomaan tyyliin on varmasti tuttu. Kerrataan silti vielä.
- Turvallisen kiintymystyylin omaavalla ihmisellä turvan kokemus on sisäistetty lapsuuden vakaan kasvuympäristön tuotoksena. Siinä katkokset turvallisesta yhteydestä on korjattu onnistuneesti eikä lasta ole jätetty yksin haastavien tunteiden kanssa. Turvallisen kiintymysmallin omaava aikuinen on sinut läheisyyden ja toisaalta myös itsekseen olon kanssa, hän tunnistaa ja pystyy vetämään terveitä rajoja ja hänellä on lähtökohtaisesti hyvä luottamus muihin ihmisiin.
- Ristiriitaisen kiintymystyylin omaavalla ihmisellä lapsuudessa on ollut yksinjäämistä tai kasvattajan ennakoimattomuutta ja vaihtelevuutta suhteessa lapsen tarpeisiin. Tästä johtuen aikusena on voimakkaampaa tarvetta varmistella kumppanin kiinnostuksen säilymistä ja validoida jatkuvasti omia tunteita. Pelko yhteyden katkeamisesta aktivoituu herkästi, jos kumppani kaipaa lisää omaa aikaa tai tilaa.
- Välttelevän kiintymystyylin omaavalla ihmisellä on ollut lapsuudenperheessä kasvattajan niukkaa tunneilmaisua ja vaillejäämistä yhteissäätelyssä ja kannattelussa omien tunteiden kanssa. Aikuisena välttelevällä on usein voimakas oman tilan tarve ja huoli oman hengitystilan ja jopa minuuden hukkumisesta, jos parisuhde on tiivis. Tämä ilmenee välttelykäyttäytymisenä ja vetäytymisenä niin omien tunteiden kuin kumppaninkin kohtaamisesta.
- Jäsentymätön kiintymystyyli on huomattavasti kolmea aiempaa harvinaisempi. Siinä lapsuudessa on ollut kaltoinkohtelua ja perustarpeiden laiminlyömistä. Tästä johtuen kiintymystyyli on jäänyt jäsentymättömäksi ja aikuisissa ihmissuhteissa voi olla isoja haasteita niiden jatkuvuuden suhteen. Huomioitavaa on, että lapsuuden muut hoivaajat voivat kompensoida kiintymystyylin kehittymistä. Traumat lapsuudenperheessä eivät ennakoi kaikkien ihmissuhteiden turvattomuutta elämän kuluessa.
Ihmisaivot rakastavat luokittelua. Ja onhan niistä hyötyäkin, etenkin silloin jos löytää itsensä selkeästi jostain luokasta tai luokittelu kuvaa osuvasti dynamiikkaa vaikka omassa parisuhteessa. Nykypsykologiassa on kuitenkin alettu pitää näitä luokkia liian jäykkänä mallina. Monet ihmiset löytävät itsestään piirteitä useammista tai kaikista luokista. Myös eri ihmisuhteissa oma kiintymystyyli voi vaihdella. Kiintymysmalli ei ole koskaan ja kokonaan yksisuuntainen ja pysyvä malli, ihmisuuhteissa vaikuttaa aina myös vastapuoli ja hänen kiintymystyylinsä. Näistä johtuen nykyään on alettu tarkastelemaan kiintymyskäyttäytymistä enemmän jatkumona, jossa samalla ihmisellä eri kumppanien kanssa ja eri tilanteissa aktivoituu turvallisia tai ristiriitaisesti/välttelevästi turvatonta kiintymyskäyttäytymistä.
Kiintymystyyli ei ole pysyvä leima
Lapsuuden kasvuympäristöä on pidetty eniten kiintymysmalliin vaikuttavana tekijänä. Se ei ole ihan täysi totuus, sillä perintötekijöillä on yllättävän iso vaikutus kiintymyksen luonteeseen. Jopa 45% ristiriitaisen kiintymyksen ja 39% välttelevän kiintymyksen kehittymisestä selittyy geenitekijöillä. Perimä vaikuttaa osin myös synnynnäiseen temperamenttiin ja siitä kehittyvään persoonallisuuspiirteiden kombinaatioon. Jos persoonallisuudessa esim. neuroottisuus on voimakasta, on sillä luonnollisesti yhteyttä ristiriitaiseen kiintymystyyliin.
Kasvuympäristön vaikutusta ei voida kokonaan tietenkään kieltää. Mutta olipa varhaislapsuuden suhde hoivaajiin millainen tahansa, sillä ei voi kokonaan selittää aikuisen kiintymyskäyttäytymistä. Kiintymystyyli ei nykytietämyksen mukaan ole pysyvä leima, vaan se elää elämänkokemusten ja ihmissuhteiden myötä. Raskaat ihmissuhteet voivat muuttaa aluksi turvallista kiintymystä kohti turvatonta ja aktivoida erilaisia strategioita käyttöön. Turvallisilla ihmissuhteilla on myös suuri potentiaali korjaavien kokemusten muodossa ja on mahdollista, että lapsuudesta heikoimmilla eväillä matkaan saatettu ihminen oppii ihmissuhteissaan kohti vahvempaa luottamusta ja käyttämään turvallisia kiintymysstrategioita.
Vaikka osa kiintymyskäyttäytymisestämme tulee perimästä ja varhaislapsuuden kokemuksista, on tärkeää muistaa, että muutos on mahdollista. Mikäli ajattelemme oman turvattoman kiintymystyylin olevan pysyvä, aiheuttaa se herkästi uudelleen ja uudelleen repiviin ihmissuhteisiin ajautumista ja saman kaavan toistamista. Kun suhtaudumme kiintymystyyleihin joustavammin, mahdollistaa se niiden kanssa työskentelyn. Mitä paremmin tunnemme itsemme tässäkin asiassa, sitä myötä pystymme alkaa lisäämään turvaa itsessämme ja sitä kautta ihmissuhteissamme.
Kiintymysstrategiat ja vireystila
Kiintymyskäyttäytyminen aktivoituu silloin, kun meitä uhkaa yhteyden menetys läheiseen ihmiseen. Se voi olla akuutti riitatilanne tai pidempään jatkunut ”mykkäkoulu” tai vaikkapa kumppanin epämääräinen viestintä ja kommunikaatio tai toisen kasvanut oman tilan tarve, joka tuntuu pahalta. Kiintymysstrategioilla tarkoitetaan reaktioitamme, jotka aktivoituvat näissä haastavissa ihmissuhdetilanteissa. Vireystilamme muuttuu, kun turvallisuudentunne vähenee ja se on yhteydessä aktivoituvaan strategiaan. Peruskysymyksenä on tukeudutko hädän hetkellä itseen vai toiseen palataksesi turvalliseen tilaan.
Ristiriitainen strategia yliaktivoi kiintymysjärjestelmää. Tyypiliistä on vahvistaa hätäsignaaleja ja viestiä läheiselle omista tarpeista, joskus vaativuuteen asti. Vireystila nousee, voi tulla ahdistusta ja voimakasta ylivireyttä ja jopa paniikkituntemuksia. Hädän hetkellä toinen ihminen on se, jolta tarvitsemme apua tunteiden ja vireystilan säätelyyn ja yksin jääminen voimakkaiden tunteiden kanssa tuntuu pelottavalta ja hajottavalta.
Välttelevä strategia taas sammuttaa kiintymysjärjestelmää. Vetäytyminen ja pyrkimys peittää omat tunteet ja tarpeet, jotta toinen ei huomaisi omaa haavoittuvuutta, on silloin tyypillistä käyttäytmistä. Vireystila voi olla koholla, mutta näkymättömissä, tai sitten vireys voi laskea tunteiden turruttamisen myötä lähes lamautumiseen asti. Ulospäin välttelevää strategiaa käyttävä ihminen näyttäytyy usein poissaolevana ja rauhallisena, vaikka hänen sisäinen kokemuksensa voi olla hyvinkin sekava. Välttelevä tukeutuu itseensä ja tarvitsee aikaa ja tilaa palatakseen turvan tilaan.
Turvallisessa strategiassa uskalletaan ilmaista tunteet ja luotetaan siihen, että apua on saatavilla. Vireystila pysyy sietoikkunassa, vaikka tilanteessa liikkuisi paljon isoja tunteita ja epävarmuutta yhteyden säilymisestä. Ajattelukunto säilyy, eikä vajota katastrofiajatuksiin tai työnnetä pois vaikeita ajatuksia ja tunteita. Pystytään olemaan rehellinen ja avoin toiselle omista tunteista ja tarpeista, mutta kannattelemaan kuitenkin itseä näiden kanssa tarvitsematta vaatia sitä toiselta.
Yllä olevat kuvaukset ovat karkeita mallinnuksia yleisimmistä strategioista ja niiden yhteydestä vireystilaan. Useimmat ihmiset pystyvät löytämään itsestään toimintatapoja kaikista malleista, riippuen kuka suhteen toinen osapuoli on. Meillä voi olla erilainen strategia suhteessa vanhempiin, läheisiin ystäviin, kumppaniin ja omiin lapsiin. Myös parisuhteissa eri kumppaneiden kanssa voi kriisitilanteissa aktivoitua hyvinkin erilaista käyttäytymistä. Onkin varsin hedelmällistä tunnustella ja havainnoida omaa käyttäytymistä eri ihmissuhteissa. Havaitsitko jo lukiessa jotain yllättävää itsestäsi?
Muutos kohti turvallisempia ihmissuhteita
Valmennusprosesseissa ihmissuhteiden vaikutus nousee monesti esiin nopeasti, kun tarkastellaan kokonaiskuormitusta elämässä. On tärkeää tunnistaa suhteet, jotka lisäävät voimavaroja ja hyvinvointia ja huomata oma kiintymyskäyttätyminen ja -osaaminen niissä. Joidenkin ihmisten kanssa oma vireystilansäätely on haastavampaa ja silloin tietysti on syytä miettiä mikä osa haasteista johtuu itsestä ja mikä toisesta osapuolesta. Joskus on tarve rajata ihmisiä tai aikaa, jonka toisten kanssa vietämme. Joskus taas omalla vireystilan ja kiintymyskäyttäytymisen tiedostamisella ja harjoittelulla voidaan päästä kohti turvallisempia ihmissuhteita. Usein tarvitaan molempia.
Muutos ei tapahdu itsestään ja harjoittelu vaatii aikaa ja sinnikyyttä. Avaimena harjoitteluun on oman vireystilan tunnistaminen haastavissa tilanteissa. Kun huomaat, että oma kiintymyskäyttäytyminen aktivoituu joko ylireagoimalla tai välttelemällä, olet jo pitkällä. Sen jälkeen tarvitaan vireystilan vakauttamista ja järkipäätöstä toimia tällä kertaa edes hiukan eri tavalla kuin aikaisemmin. Keinoja kaikkeen tähän voit oppia vireysvalmennuksessa, jossa etsitään juuri sinulle toimivat keinot lähteä muuttamaan vanhoja ja huonoiksi todettuja toimintamalleja paremmiksi.
Sitoutumalla pitkäjänteiseen työhön ja itsetutkiskeluun yhdessä toimivien vireystilansäätelyn keinojen kanssa ihmissuhteissa alkaa tapahtua selkiytymistä ja helpottumista. Voit ajan myötä huomata, että vireystilojen tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen on yhä helpompaa . Pystyt tarpeen tullen pyytämään ja vastaanottamaan tukea helpommin. Itsekseen ollessa ei enää tule hätääntynyt tai turtunut olo vaan osaat nauttia myös yksinolosta enemmän. Rajat selkiytyvät kun ymmärrät paremmin oman vastuusi vuorovaikutuksessa. Tämän ohessa myötätunto myös kumppania/läheistä kohtaan lisääntyy, kun tunnistat molemmissa omanlaisensa ihmisyyden, oman tarinansa kanssa mutta autenttisina tässä hetkessä.
Sinikka, osteopaatti ja vireysvalmentaja-opiskelija
…
Tämä blogikirjoitus liittyy vireysvalmentajan opintoihini, joissa olen tässä kuussa ollut ihmissuhteiden äärellä. Lue myös edelliset tekstini vireystilan säätelyn sudenkuopista ja erityisherkkyydestä!
Kirjoitan myös kuukausittaista kirjettä sähköpostiyhteisölleni, jossa pureudun vielä syvemmälle vireystilan ja osteopatian maailmoihin. Tilaa uutiskirje alta, niin pääset mukaan!