Jokaisen ihmisen hermosto on uniikki, riippumatta siitä laskemmeko itsemme neurotyypillisten vai -epätyypillisten joukkoon. Vireystilan säätelyssä tarvitsemme siis yksilöllisiä keinoja nostaa tai laskea vireyttä tilanteen ja käsillä olevan tehtävän vaatimusten mukaisesti. Hermostomme tapa säädellä vireystilaa voi vaihdella suuresti — erityisesti silloin, jos taustalla on erityisherkkyyttä, ADHD-piirteitä tai autismikirjon ominaisuuksia. Tässä tekstissä kirjoitan näistä kolmesta ja yritän olla niputtamatta näitä samaan kategoriaan ja tiedostaen, että ison aiheen äärellä yleistyksiltä ei voi välttyä. Haluan kuitenkin avata aihetta erityisesti vireystilan säätelyn näkökulmasta, sillä näiden kolmen ilmiasussa voi olla paljon yhtäläisyyksiä vaikka pohjimmiltaan kyseessä on erilaiset hermostojen toiminnat. Ymmärtämällä oman hermostosi toimintaa voit löytää armollisemmat ja toimivammat tavat huolehtia jaksamisesta ja saada apua keskittymisen haasteisiin.
Tähän väliin pieni disclaimer. Neurokirjon häiriöiden diagnosointi muuttuu kovaa vauhtia kohti dimensioajattelua, jossa jokainen meistä sijoittuu eri piirteissä janan johonkin kohtaan. Diagnoosia ja sen myötä tukitoimia ei saa, mikäli sovitut oireparametrit eivät täyty. Tällaisena ”rajatapauksena”, jolla on paljon nepsypiirteitä joihin mahdollisesti yhdistyy haastavia temperamentin ja persoonallisuuden piirteitä, kokonaisuus voi olla raskas ja vaatia paljon omatoimista reflektiota ja toiminnanohjauksen opettelua. Tällöin vireystilan ymmärrys on tärkeä työkalu. Neuropsykiatrisen diagnoosin kanssa tarvitaan yleensä myös järeämpiä tukitoimia, joista en tässä tekstissä kirjoita.
Mitä vireystilansäätely tarkoittaa
Vireystila tarkoittaa kehomielen tilaa – sitä, kuinka hereillä, energisiä tai rauhoittuneita olemme eri hetkissä. Terve vireystila vaihtelee päivän aikana: aamulla heräämme unitilasta, päivän aikana olemme aktiivisimmillamme ja illalla laskeudumme lepoon. Ongelmat syntyvät silloin, kun vireystila ei säädy tarkoituksenmukaisesti tehtävän, ympäristön tai vuorokaudenajan mukaan. Joku käy ylikierroksilla silloin, kun pitäisi nukkua – toinen taas lamaantuu, kun pitäisi olla tarkkaavainen ja toimelias.
Vireystilaa säätelee aivojen retikulaarinen aktivointijärjestelmä ja sen vaikutukset kehoon toteutuvat muun muassa autonomisen hermoston ja hormonaalisen järjestelmän kautta. Hermoston välittäjäaineilla on vaikutuksensa kaikkeen tähän. En voi korostaa liiaksi sitä, että vireystilansäätelyssä tavoitteena on aina joustavuus ja kyky toimia tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Vireystilansäätely on siis paljon muutakin kuin palautumisen ja rentoutumisen optimointia. Tämä korostuu silloin, kun mietitään neurokirjolla olevan ihmisen vireystilansäätelyä.
ADHD – epävirettä säätelyssä
Tutkimuksissa ADHD- ihmisen aivotoiminnasta ei ole löydetty poikkeavia piirteitä, jotka olisivat samat kaikille ADHD-piirteitä omaaville henkilöille. Joillain etuotsalohko voi olla ”nukuksissa” pitkäjänteisyyttä vaativien tehtävien aikana ja aivoverkostojen välillä voi olla poikkeavaa toimintaa. Tarkemman aivotutkimuksen ollessa alkutekijöissään, tiedämme kuitenkin, että ADHD:ssa tyypillisesti vireystilan säätäminen tilanteeseen tarkoituksenmukaiseksi on haastavaa. Esiintyy enemmän alivireyttä tilanteissa, jotka vaatisivat pitkäjänteistä keskittymistä, etenkin tehtävissä, jotka ovat yksitoikkoisia tai rutiininomaisia. Ajatellaan, että ADHD-piirteiselle ihmiselle tyypillinen elämyshakuisuus ja hyperaktiivisuus ovat yrityksiä säädellä vireystilaa ylöspäin. Samalla tavalla keskittymisen apuna toimivat ADHD:n lääkkeinä käytetyt stimulantit.
Epävireessä oleva hermosto näkyy ADHD:ssa usein univaikeuksina, jotka sitten pitkittyessään aiheuttavat väsymystä ja alivirettä ja voivat näin pahentaa ADHD-oireilua. Unen korjaaminen olisikin tärkeää aina, kun on haasteita keskittymisessä ja tarkkaavuuden ylläpitämisessä. Neurotyypillinenkin ihminen voi kärsiä lähes kaikista ADHD-piirteistä silloin, jos taustalla on univajetta ja pitkään jatkunutta stressikuormaa.
ADHD-ihmiset eivät ole homogeeninen joukko, vaan oireet ja ilmiasu vaihtelee todella paljon. ADHD ei suoraan tarkoita lisääntynyttä stressiherkkyyttä tai vaaraa uupua herkemmin. ADHD-ihmisellä usein esiintyvä väsymys johtuu enemmänkin siitä, että joudutaan ponnistelemaan enemmän oman toiminnan strukturoimiseksi ja vireystilan ylläpitämiseksi.
ADHD:n kanssa elävälle vireystilan säätely vaatii tietoista työtä: aktiivisia keinoja vireyden nostamiseen (esimerkiksi liike, tauot, vaihteleva työskentely) ja rauhoittumisen taitojen opettelua (esimerkiksi hengitysharjoitukset, kehon aistiminen, siirtymärituaalit ja arjen struktuurit). Kun opitaan surffaamaan vireystilan aalloilla, ihminen voi löytää ADHD:n kanssa itsestään huikeita voimavaroja ja ominaisuuksia, jotka rikastavat neurotyypillistenkin maailmaa ja yhteisöjä.
Autismikirjo – hermoston haasteet aistikuormassa
Autismikirjossa aivojen rakenteessa on kehityksellista poikkeavuutta rakenteissa, jotka ohjaavat tunteiden, kasvonilmeiden ja empatian käsittelyä sekä poikkeavaa aktivaatiota aivojen sosiaalisesta prosessoimisesta vastaavilla alueilla. Autismikirjon ihmisellä on myös liiallista yli- tai alivirittymistä suhteessa sosiaalisiin sekä ympäristön tai omasta kehosta tuleviin ärsykkeisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalisissa tilanteissa autismikirjon ihminen on herkästi liiankin valppaana tai sitten on poissaolevuutta. Ympäristön ja oman kehon ärsykkeistä ylivirittyminen altistaa isolle kuormitukselle ja alivirittyminen puolestaan voi aiheuttaa tärkeidenkin asioiden ja tuntemusten huomaamista ja vaikeuttaa vireystilansäätelyä. Ylikuormitusta autismikirjon ihmiselle aiheuttaa myös maskaaminen eli yritys peittää autismikirjon piirteitä.
Piirrejatkumo autismin kirjolla on laaja. Lieväasteisessa autismin kirjossa piirteet eivät välttämättä haittaa toimintakykyä, eikä diagnoosia tarvita. Toisaalta jatkumolla ylöspäin mennessä piirteet voivat häiritä toimintakykyä paljonkin ja silloin tukitoimet vireystilansäätelyn opettelusta ja ympäristön aistikuormituksen alentamisesta erilaisiin kuntoutustoimiin tulevat tarpeellisiksi.
Vireystilan säätelyssä korostuu ympäristön selkeys, ennakoitavuus ja omien aistikuormitustekijöiden tunteminen ja niihin vaikuttaminen. Palautuminen vaatii usein enemmän aikaa ja yksilöllisiä keinoja, kuten rauhallisia tiloja, tuttua struktuuria ja vahvaa oman kehon signaalien tunnistamista ja niihin myötätuntoisesti reagoimista. Ylikuormitustaipumustaan säätelemään pystyttäessä autismikirjon piirteet mahdollistavat vahvan keskittymiskyvyn ja erinomaisen kyvyn paneutua yksityiskohtiin.
Erityisherkkyys – ei oikestaan nepsypiirre, vaikka yhtäläisyyksiä löytyy
Erityisherkkyys ei ole neuropsykologinen diagnoosi, vaan temperamenttipiirteen kaltainen ominaisuus. Herkkien aivoissa ja hermostossa on tosin todettu olevan poikkeavaa toimintaa kuten etuotsalohkon ja mantelitumakkeen voimakasta aktiivisuutta sekä aivoverkostojen keskimääräistä voimakkaampia yhteyksiä.
Erityisherkillä on matala kynnys sosiaalisille ja ympäristön aistiärsykkeille ja siten taipumus ylivirittymiseen. Tämä on samantyyppistä virittymistä, kuin autismissa, mutta mekanismit ovat erilaiset. Päinvastoin kuin autismissa, erityisherkillä empatian ja sosiaalisten vihjeiden tunnistamisessa aivoalueet toimivat aktiivisina. Erityisherkkyyden ajatellaan myös olevan osa isompaa piirrekokonaisuutta, josta osa on päinvastaisia autismikirjolle. Herkkyys ympäristölle tarkoittaa myös positiivista esteettistä herkkyyttä, jota ei nepsypiirteenä havaita. Suotuisassa ympäristössä erityisherkkä hyötyy positiivisista ärsykkeistä ja voi hyvin siinä missä autismissa myös positiivisista ärsykkeistä tarvitaan enemmän palautumisaikaa.
Erityisherkkyys voi yhdistyä ADHD-piirteisiin, jolloin on arveltu, että se saattaa kapeuttaa vireystilan optimi- ja sietoaluetta ja siten vaikeuttaa vireytilansäätelyä. Autismikirjoon yhdistyessään eristyisherkkyys voi vaikeuttaa oirekuvaa. Erityisherkkyyden tunnistaminen nepsypiirteiden ohella voi olla arvokas havainto pohdittaessa yksilöllisiä keinoja vireystilansäätelyyn.
Erityisherkillä vireystilan hallinta vaatii hienovaraista itsensä kuuntelua: pienetkin palautumishetket päivän mittaan voivat ehkäistä isompaa kuormitusta. Oikeanlainen ympäristö, jossa hyödynnetään rentouttavia ja positiivisia ärsykkeitä, riittävä rauha ja rytmittäminen ovat herkälle elintärkeitä.
Miksi hermoston tunteminen tekee elämästä helpompaa?
Nykyajassa hermostomme ovat koetuksella, kun elämme keskellä tiivistynyttä elämänrytmiä ja jatkuvaa ylivirtaavaa aistiärsykekuormaa. Samaan aikaan vaatimukset keskittymiskyvylle ja kognitiiviselle suoriutumiselle ovat ihan eri luokkaa kuin edellisillä sukupolvilla. Hermostosta huolehtiminen osana terveydenhoitoamme on muuttunut pakolliseksi, olipa kyseessä tyypillinen tai epätyypillinen hermoston toiminta.
Neurokirjon piirteet tunnistetaan jo paremmin ja aihe on paljon esillä. Silti iso osa ihmisten neuroepätyypillisyydestä on todennäköisesti vielä huomaamatta. Kaikki neuroepätyypillisyys altistaa isommalle kuormitukselle. Jos ihmisen taustaa sävyttää useampi peräkkäinen ylikuormitustila tai uupumus ja on jo yritetty paljon säädellä kuormitusta tuloksetta, olisi hyvä tutkia löytyykö taustalta tunnistamattomia nepsypiirteitä.
Toiseenkin suuntaan voidaan mennä harhaan ja pitää ylikuormittavaan tilanteeseen tarkoituksenmukaisesti uupumuksella tai keskittymisvaikeuksilla reagoivaa hermostoa epätyypillisenä. Tällöin nepsydiagnoosin hakemisen sijaan huomio ja muutostoimet pitäisi suunnata oikeaan osoitteeseen ympäristön, kuormituksen ja vireystilan säätelyn keinoin.
Diagnoosi on portti tukitoimiin, mikäli niitä tarvitaan. Tutkimukset ovat monivaiheiset, eivätkä mene hukkaan, jos nepsydiagnoosin sijaan löytyykin jotain muuta, somaattista uupumusta, haastavia persoonallisuuden piirteitä tai erityisherkkyyttä. Lievemmässä oireilussa kannattaa kuitenkin aloittaa ymmärryksen lisäämisestä oman hermoston toiminnassa.
Kun ymmärrät, miten oma hermostosi toimii, on mahdollista lopettaa taistelu sitä vastaan ja oppia kulkemaan sen kanssa. Itsetuntemus auttaa hyväksymään, että vireystilan vaihtelu on normaalia, mutta myös siihen vaikuttaminen on mahdollista. Pienet arjen keinot – liike, tauot, syvä hengitys, rytmitetty arki – saavat enemmän merkitystä, kun ne liittyvät oman hermoston tarpeisiin. Sen sijaan, että soimaisit itseäsi väsymyksestä, levottomuudesta tai keskittymisvaikeuksista, voit nähdä ne viesteinä: ”Mitä kehoni kertoo minulle nyt?” Tämä kysymys on avain parempaan jaksamiseen.
Löydä oma tapasi virkistyä ja palautua – armollisesti ja omilla ehdoillasi
Eri hermostotyypit tarvitsevat erilaisia palautumisen keinoja. Erityisherkkä voi hyötyä pienistä, tiheistä lepotauoista päivän mittaan. ADHD-ihminen voi tarvita liikettä ja rytminvaihdoksia. Autismikirjon henkilö voi tarvita selkeitä, ennakoitavia palautumishetkiä turvallisessa ympäristössä.
Oli tilanteesi mikä tahansa, tärkeää on lempeys itseä kohtaan. Muutos ei tapahdu pakottamalla, vaan kuuntelemalla. Pieni, omaa elämää tukeva teko voi olla enemmän kuin täydellinen suunnitelma, joka jää toteutumatta.
Mitä kehosi tarvitsee juuri nyt?
Mitä pientä hyvää voisit antaa itsellesi tänään?
Vireystilasi on henkilökohtainen, ja sen säätely on taito, joka kehittyy ajan ja ymmärryksen myötä. Jos tunnet, että tarvitset tukea tai syvempää ymmärrystä hermostosi toiminnasta, voimme yhdessä tarkastella keinoja, jotka auttavat sinua saavuttamaan paremman tasapainon ja jaksamisen.
Sinikka Tiainen
osteopaatti ja tuleva vireysvalmentaja
…
Tämä blogiteksti liittyy opintoihini vireysvalmentajaksi ja on osa artikkelisarjaa vireystilan säätelystä. Lue myös edelliset tekstini vireystilan säätelyn sudenkuopista, erityisherkkyydestä ja kiintymyssuhteista!